Niin kauan kuin on ollut olemassa ihmisiä, on ihmisellä ollut tarve koristautua ja koristella itseään. Jo muinaiset egyptiläiset koristautuivat eri tavoin, ja arkeologit ovat löytäneet erilaisia varhaisia kosmetiikkapurkkeja ja muita todisteita tämän muinaisen sivilisaation käyttämistä kosmetiikkatuotteista haudattuna sarkofagien kanssa mukaan matkalle tuonpuoleiseen maailmaan, jossa kosmetiikka eittämättä tulisi myös tarpeelliseksi. Ehkäpä kaikkein huomiota herättävimpään eli egyptiläiseen meikkaustyyliin kuului rajata silmänsä tummalla värillä, minkä nykyäänkin voimme todistaa egyptiläisestä taiteesta, kuten liioitelluista hieroglyfeistä tai vaikkapa realistisesta kuningatar Nefertitin rintakuvasta, jonka voi nykyään nähdä Berliinissä Neues Museumissa. Nefertiti ei ole ainoa egyptiläinen kuningatar, joka muistetaan kosmetiikasta. Myös kuningatar Kleopatran, jolla oli lukuisia suhteita myös Rooman vallanpitäjiin, joiden syntymisessä kosmetiikka eittämättä saattoi auttaa, sanotaan käyttäneen eri pigmenttisiä luomivärejä sekä ylä- että alaluomillaan, tummaa kajalia, huulipunaa ja jopa tummaa hennapohjaista kynsilakkaa.
Jo tuolloin kosmetiikka oli varsin kehittynyttä. Tuohon aikaan kosmetiikkaa ja meikkejä valmistettiin jauhamalla ja sekoittamalla keskenään erilaisia mineraaleja sekä pigmenttiä antavia kasveja tai hyönteisiä. Näin syntyy esimerkiksi kirvoja sisältävä karmiini, jota myös nykyään löytyy esimerkiksi punaisten karamellien väreistä. Näitä pigmentinlähteitä sekoitettiin joko erilaisiin eläin- tai kasvipohjaisiin rasvoihin tai hyönteisvahaan. Reseptit nykyiselle kosmetiikalle ovat aika lailla samanlaisia. Kuitenkin jo tuolloin, ja läpi kosmetiikan vuosisatojen, on jauhettuihin mineraaleihin kuulunut myös ihmiselle epäterveellisiä tuotteita, kuten lyijyä, joka vähitellen on myrkyttänyt kantajansa. Myös vainajat ovat saaneet osansa meikeistä, ja muumiotkin on usein meikattu seuraavaa askelta varten, egyptiläisen uskonnon mukaiseen kuoleman jälkeiseen elämään.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki muinaisen maailman korkeakulttuurista ja sen kosmetiikasta löytyy Raamatusta Esterin kirjasta. Ester on juutalainen neito, joka naitetaan Persian kuninkaalle. Tarinan edetessä Ester onnistuu pelastamaan juutalaisen kansan kuninkaan konnamaiselta neuvonantajalta, joka pyrkii juonitteluillaan tapattamaan kaikki Persian valtakunnassa asuvat juutalaiset. Mielenkiintoinen jae tuolloisen Persian hääperinteistä ja kosmetiikasta löytyy Esterin kirjan luvusta 2 ja jakeesta 12, joka kuvaa morsianehdokkaiden prosessia tässä vuoden 1992 käännöksen sanoin: “Kunkin neidon tuli vuorollaan mennä kuningas Kserkseen luo. Sitä ennen tyttö oli saanut kauneudenhoitoa kokonaisen vuoden, kuten oli määrätty. Kuusi kuukautta häntä oli hoidettu mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä ja muulla tavoin.” Muinaisessa Lähi-Idässä ei käytetty pelkästään erilaisia öljyjä ja hajusteita, vaan kuten myös Egyptissä, myös kajalia ja muuta meikkikosmetiikkaa käytettiin runsaasti. Myös Persiaa varhaisemmissa kulttuureissa on meikattu, esimerkiksi assyrialaisissa patsaissa myös miesten silmät näyttävät runsaasti rajatuilta, eli kosmetiikka ja meikkaus eivät ole aikaisemmin olleet varattuja ainoastaan naisille, vaan tarkoitettu kaikille. Ehkäpä nykypäivän ihminen muistaa Kserkseen parhaiten kreikkalaisten ja persialaisten välisiä sotia kuvaavasta elokuvasta 300, sekä sen jatko-osasta. Tässä elokuvassa Kserkses esitetään vieraana meikkaavana jättiläisenä, missä varmaankin vain meikkaaminen perustuu todellisuuteen.
Kosmetiikka ei ole ollut ainoastaan turhamaiseksi miellettyä, vaan siinä on usein nähty maagisia ominaisuuksia, ja tiettyjen symbolien tai värien on nähty suojaavan esimerkiksi pahoilta hengiltä tai muilta mysteerisiltä voimilta. Ilmeisesti tässä uskomuksessa on myös ollut ripaus todenperäisyyttä. Tutkijat ovat nimittäin tutkineet ja arvioineet, että esimerkiksi monen kosmeettisen aineen sisältämä lyijy on auttanut tappamaan iholta bakteereja ja näin suojellut kantajaansa erilaisilta taudeilta.