Kosmetiikka muinaisessa Roomassa

Toisin kuin muinaisessa Lähi-idässä, Rooman valtakunnassa kosmetiikan ja etenkin värikosmetiikan käyttö alkoi jo sukupuolittua, ja kosmetiikka alettiin mieltää enemmän naisten elämään kuuluvaksi asiaksi. Vaikka kosmetiikkaa edelleen käytettiin lääketieteellisissä hoidoissa, tai ainakin sellaisissa hoidoissa, jotka tuolloin miellettiin lääketieteeksi, kosmetiikka yleistyi rikkaiden naisten ja prostituoitujen statusesineinä ja arvostusta kohottavina hoitoina. Tuolloinen kosmetiikka myös usein vaati oman henkilökuntansa maalaamaan kosmetiikan matroonan kasvoille. Niinpä rikkaan väen köyhästä erottivat paitsi käytössä olleet kalliit kosmetiikkatuotteet, myös orjat ja muu palvelusväki, joka hoiti aineiden levittämisen ja muun meikkaamisen. Eri yhteiskuntaluokat erottuivat siis toisistaan myös tällä tavoin. Kosmetiikka vei paljon aikaa, sillä sitä piti lisätä usein pitkin päivää meikkien alkeellisuuden ja kuumien ilmanolojen takia. Mutta kuten niin usein historiassa, köyhät pyrkivät aina imitoimaan rikkaita, ja meikkaaminen oli yleistä myös köyhemmän kansanosan naisten parissa, jotka käyttivät jäljitelmiä tai piraattituotteita varakkaampien käyttämistä kosmetiikkatuotteista aivan kuten nykyäänkin.

Jo Rooman valtakunnassa kosmetiikka ja etenkin värikosmetiikka liitettiin jossain määrin myös yleiseen moraalittomuuteen. Tuonnaikaisten mieskirjailijoiden säilyneissä teoksissa useimmiten moititaan naisten kosmetiikan käyttöä. Roomalaisen kultin, Vestan neitsyeiden jäsenet eivät saaneet käyttää kosmetiikkaa, sillä puhdaskasvoisuus yhdistettiin tuolloin, kuten usein myöhemminkin, sielun ja ruumiin puhtauteen. Sen sijaan kosmetiikka ja hajuvedet yhdistettiin siveettömyyteen ja miesten houkutteluun. On vaikea sanoa, kumpi tuli ensin, prostituoitujen meikkien käyttö vai tämä mielikuva, joka on johtanut prostituoitujen runsaaseen kosmetiikan käyttöön tuohon aikaan. Huolimatta miesten moralistisesta kirjoittelusta naiset niin Rooman valtakunnassa kuin myöhemminkin ihmiskunnan historiassa ovat jatkaneet kosmetiikan käyttöä sekä omaksi ilokseen, alleviivatakseen yhteiskunnallista asemaansa, imitoidakseen jonkun toisen yhteiskunnallista asemaa että kaunistautuakseen. Naisten kauneuteen on aina liitetty kummallisia käsityksiä. Plinius vanhempi kirjoittaa ajatuksesta, että liiallinen irstailu saa silmäripset putoamaan, joten naisten on parempi omistaa pitkät kauniit silmäripset. Näin ollen naiset usein meikkasivat itselleen pitkät silmäripset mineraalivoiteesta ja tuhkasta valmistetulla meikillä.

Roomalaisten naisten tavoiteltava ihon väri oli vaalea. Kuten usein kauneuden historiassa, se, mikä on harvinaislaatuista on tavoiteltavaa. Rooman valtakunta ulottui laajimmillaan Englannista Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Näillä alueilla paistaa aurinko, ja ruskettuminen on lähes väistämätöntä, puhumattakaan siitä, että luonnollinen ihon väri oli yleisemmin tummempi tai jopa musta. Siinä näkyy myös rahan arvostus: roomalainen matroona harvemmin edes poistui omasta valtakunnastaan, joka oli hänen oma talonsa. Oman atriumin varjoissa oli helpompi vältellä aurinkoa kuin työtä tekevien tai kaupungin kerrostaloissa asuvien naisten. Valkeutta lisättiin erilaisten kemikaalisten kuorintojen jälkeen voiteilla ja liidusta tehdyllä jauheella. Heleyttä antamaan lisättiin sipaus poskipunaa, jonka sopivasta määrästä kirjoitetut pohdinnat ovat säilyneet roomalaisen kirjallisuuden klassikkoteksteissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *