Kosmetiikka keskiajalla ja sen jälkeen

Perinteisessä roomalaisessa yhteiskunnassa naisten meikkaamista ei aina katsottu hyvällä, vaan sitä pidettiin moraalittomana ja usein jopa miesten harhaanjohtamisena. Oman lisänsä kosmetiikkavastaisuuteen toi kristinuskon voittokulku Rooman valtakunnan loppuaikoina. Kristillisissä piireissä kosmetiikan koettiin yrittävän korjata jotain, mitä ei ole tarpeen korjata. Jo tuolloin yksi kristinuskon ydinajatuksista oli se, että ihminen on luotu jumalan kaltaiseksi, joten olisi väärin alkaa peittää ja muunnella muotoa, joka nähtiin jopa pyhänä. Tämä kristinuskon ajatus meikkaamisen vääryydestä yhdistettynä aikaisempaan roomalaiseen kerrostumaan, jossa meikkaamista pidettiin moraalisesti epäilyttävänä, on vaikuttanut merkittävästi myös länsimaiseen historiaan pitkin vuosisatoja. Vielä tänäkin päivänä on olemassa kristillisiä liikkeitä, jotka suhtautuvat kielteisesti meikkaamiseen. Yksi näistä liikkeistä on esimerkiksi Suomessa vahvana elävä lestadiolaisuus, jonka jäsenille meikkaaminen ei ole suotavaa.

Myös keskiajalla ja uudella ajalla ihon ja hiusten valkoisuus koettiin viehättäväksi. Vanhoista kuvista voi nähdä erilaisia keinoja, joilla naiset ovat samanaikaisesti varjelleet ihonsa vaaleutta ja vaalentaneet hiuksiaan. Käytössä saattoi esimerkiksi olla leveälierinen hattu, joka varjosti kasvoja, mutta vaalensi hiuksia auringossa sitruunamehun tai jonkin muun valkaisijan avustuksella. Tämä oli kuitenkin vain yksi terveellisemmistä keinoista, joita kauneudenhoitoon käytettiin. Englannin kuningatar Elisabet ensimmäinen on kuuluisa esimerkki myöhäisen renessanssin ja uuden ajan kauneusihanteista: lyijymaalilla värjätty iho, joka on saanut aikaan hiuskadon, jota korvataan peruukilla. Kuvista ei näy kuningattaren hampaita, mikä on vain hyvä, sillä tuon aikaiseen kauneusihanteeseen ei kuulunut hygienia, eikä hampaita useimmiten harjattu lainkaan. Eurooppalaiset ihmiset eivät myöskään juuri peseytyneet ennen 1800-lukua, ja jotkut jopa pitivät sitä vaarallisena terveydelle. Niinpä pahoja hajuja, joita levisi myös alkeellisesta kosmetiikasta, pyrittiin peittämään runsaalla hajuvesien käytöllä. Pitkin vuosisatoja erilaiset meikkitrendit vaihtelivat, mutta vaaleat kasvot säilyivät suosiossa vuosisadasta toiseen. Tässä valkaisevassa voiteessa saattoi myös tavanomaisen myrkyn eli lyijyn lisäksi olla arsenikkia, joka oli osasyyllinen käyttäjän terveyden tuhoamiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Mutta mitäpä ihmiset eivät tekisi kauneutensa eteen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *