Naisten meikkaamisesta tuli valtavirtaa vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Eräässä Mika Waltarin pariisilaista boheemielämää kuvaavassa aikalaisromaanissa naishahmo kuvailee meikkaamisen tekevän hänestä itsenäisen ja vapaan uuden ajan naisen. Tähän uuden ajan naiseuteen liittyivät tietysti myös teatteri- ja elokuvatähdet, joiden tyylejä kopioitiin. Näiden tyylien innoittamana vahva silmämeikki ja pienet, amorinkaarta korostavat punatut huulet ovat jääneet elämään 20-luvun tyylin vertauskuvana.
Kolmekymmentäluvun sanotaan olevan Hollywoodin kultainen vuosikymmen. Tuo vuosikymmen muistetaan vahvoista naishahmoistaan, joiden ulkonäkö oli aina huoliteltu äärimmäisen kapeine kulmineen ja tummennettuine huulineen. Kuitenkin jo 30-luvun lopussa ja 40-luvun alkupuolella kulmat saivat taas kasvaa. Sotavuosina kosmetiikan saatavuus vaikeu
tui, ja sen arvellaan johtaneen minimalistisempaan trendiin, joka vähitellen alkoi näkyä myös filmiteollisuuden puolella. Kuitenkin sotavuosina muodostui Yhdysvalloissa uusi kauneusihanne, sotilaita varten luotu pin up-tyttö, jonka ehostus koostui maskarasta ja aikaisempaa kirkkaamman punaisesta huulipunasta. 30- ja 40-lukujen tyylit tuovat mieleen Hollywoodin glamourkuningattaren, sillä muualla maailmassa vastaanvanlaista glamouria ei kansainvälisten talouskriisien ja sotien riehuessa nähty.
50-luvulla, kun maailma alkoi kulkea eteenpäin sodan kärsimyksistä, nähtiin kasvavana trendinä ensi kertaa kissansilmäkajal, joka tuolloin alkoi ilmestyä Hollywoodin lisäksi myös italialaisiin elokuviin, joissa se on säilyttänyt asemansa italialaisen kauneuden symbolina. Nykyään elokuvien vaikutus kauneustrendeihin on vähentynyt massamedian laajennuttua myös perinteisen liikkuvan kuvan ulkopuolelle.